Sylvi Sanni Manninen syntyi Liperissä 17.5.1914 seitsenlapsisen perheen toiseksi nuorimpana lapsena. Rovasti-isä Salomon Manninen kuoli Sylvin ollessa vasta 1-vuotias. Nuori leski Roosa Manninen (os. Päivinen) huolehti vanhempien lastensa koulunkäynnistä Joensuussa, ja Sylvi vietti pikkusiskonsa ja kahden serkkupojan kanssa vapaan lapsuuden Liperin Päivilässä äitinsä sukutilalla.

Koulunsa Sylvi kävi Joensuussa. Vuonna 1933 hän kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun yhteiskoulusta. Sylvi halusi palavasti opiskella estetiikkaa ja lähti Helsinkiin. Älykkään tytön oli helppo päästä yliopistoon, mutta opintojen rahoittaminen oli työläämpää. Viisi vuotta Sylvi työskenteli konekirjoittajana opiskelun ohessa ja suoritti sitten nopeassa tahdissa 1940-luvulla laudatur-opinnot peräti viidessä oppiaineessa: teoreettinen filosofia, estetiikka, valtio-oppi, sosiologia ja psykologia.

Sodan aikana Sylvi Manninen avioitui Onni Honkavaaran kanssa ja hänestä tuli Sylvi Honkavaara (myöhemmin ulkomailla Sylvia Honkavaara).

Vuonna 1950 Sylvi Honkavaara väitteli psykologiasta tohtoriksi ensimmäisenä naisena Suomessa. Väitöskirja oli nimeltään "On the Psychology of Artistic Enjoyment".

Oman tiensä kulkijana Sylvi Honkavaara aloitti jo opiskelujensa loppuvaiheessa itsenäiset kehityspsykologiset tutkimuksensa. Kun hän sitten näytti näitä tutkimuksia professori Eino Kailalle, suomalaisen tiedeyhteisön ovet sulkeutuivat. Oli lähdettävä ulkomaille.

Vuodet 1953-56 Sylvia Honkavaara työskenteli tutkijana Lontoon yliopistossa. Tuona aikana hän kehitti (reaktio)herkkyyttä mittaavan väri-muotohavaintotestin, joka paljastaa yliherkän ihmistyypin, ns. väri-ihmisen.

Englannista Sylvia Honkavaara siirtyi Yhdysvaltoihin ensin vuodeksi Harvardin yliopistoon ja sieltä Brandeisin yliopistoon vuosiksi 1957-61. Sittemmin hän vietti vielä vuoden Kalifornian yliopistossa 1965-66.

Vuonna 1972 Sylvi Honkavaara nimitettiin Joensuun korkeakoulun taidepsykologian dosentiksi.

1970-luvun lopulla Sylvi keskittyi jatkamaan omia tutkimuksiaan kotonaan Liperin Päivilässä, nyt nimellä Sylvi-Sanni Manninen. Hän julkaisi omakustanteina kaksi tieteellistä ajatteluaan esittelevää kirjaa: "Nykyinen Suomi evoluution valossa eli eräitä syitä henkiseen pahoinvointiimme" (Väri-Instituutti 1980) ja "Hengen ylimykset keskuudessamme" (1982). Vuonna 1985 ilmestyi omakustanteena "Helmikauppias ja muita kertomuksia". Se on satukirja aikuisille, samoin kuin Sylvia Honkavaaran nimellä julkaistu "Viinipuu" (Taikajousi 1964).

Sylvia Honkavaaran nimellä ilmestyneet tieteelliset julkaisut ajoittuvat ulkomailla vietetyille vuosille. Niistä huomattavin lienee tieteellinen monografia "The Psychology of Expression; Dimensions in Human Perception" (1961), jota erityisesti kiiteltiin nerokkaista tutkimusasetelmista.

Sylvi-Sanni Mannisen nimellä on omakustanteiden lisäksi ilmestynyt kaksi teosta: "Outolintu, erilainen - Tutkimusraportti yliherkästä väri-ihmisestä muotojen yhteiskunnassa" (Atena 1999) ja "Ihmisen monet todellisuudet" (Ilias 2006). Yhdessä ne esittelevät Sylvi(a) Honkavaaran / Sylvi-Sanni Mannisen tieteellisen ajattelun ja hänen elämäntyönsä perustana olevat tieteelliset löydöt.

Sylvi-Sanni Manninen asuu lapsuudenkodissaan Liperin Päivilässä, jossa hän vuosikymmenten ajan teki myös käytännön terapiatyötä ottamalla kotiinsa avohoitopotilaita. Lisäksi Päivilän ovet ovat olleet avoinna omaa olemustaan etsiville herkille ihmisille. Moni lahjakas taiteilijakin on Sylvi-Sannin tuella saanut siipensä kantamaan.