22.1.2010 on kulunut tasan vuosi säätiön perustajan, Sylvi-Sanni Mannisen, elämäntien päättymisestä.

Muistoa kunnioittaen, Säätiön hallitus, omaiset ja ystävät.

 

Liperin Lauluvaarit esittivät Eino Leinon Rauhan Sylvin hautajaisissa ja moneen kertaan hänen eläessäänkin. Laulettuna se tunnetaan kai paremmin nimellä Hiljaisuus. Toivomme, että runo antaa jotain niille satunnaisille sivuillamme vierailijoille, jotka eivät Sylviä varsinaisesti tunteneet, mutta ovat hänen hengenheimolaisiaan. 


Rauha 
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus? 
Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut. 
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Eino Leino

 

 

 

 

 

Alla lisäksi Sylvin pitkäaikaisen ystävän, Rauha Surakan runo, jonka hän esitti Sylvin hautajaisissa.

           MUISTO

 

HILJAISUUS- virtaa puiden oksien lomitse

kesätuuli, menneet päivät

syksyn kirpeys taakse jäivät

talven henget ovat läsnä

Kun pysähtyy katsomaan ja kuuntelemaan

Huomaa- nämä eivät ole tästä maailmasta

tämä on erityinen hiljaisuuden laji

On Sylvi poissa

kävi kutsu illalla hiljaa

ei ihmiskäsi auttanut

Luoja korjasi kypsää viljaa

Kauan antoi Tuonen viita

Sylvin elämää matkata

nyt vain tuuli huokaa puissa

on poissa tuttu kulkija

Talvi leikkasi kesän liitot

nyt tyhjää sulkee syli

vain muistuttavasti viittoo tuolla

yön tähti, veden yli

Voimakkaasti vilkkuu siellä

suruisa suuri tähti

Aina kun tähden nähdä voin

muistan, kuka viimeksi lähti

Kaikki vuodet vieri ohi

pilvilinnat pois jo kulki

Talon eessä tyhjä piha

menneisyys kaiken sulki

Hiljaisuus- se on jäänyt

muistot, menneet vuosien rivit

Päivilän tytöt ovat läsnä

tässä hiljaisuudessa