Herkän ihmisen kokemis- ja reagointitavoille on ominaista voimakkuus, kokonaisvaltaisuus ja emotionaalisuus. Herkän ihmisen reagointitapoja on usein vaikea ymmärtää tai edes havaita, koska niin paljon niistä tai niiden syistä jää näkymättömiin.

Herkille ihmisille on ominaista emotionaalisuus tunteiden herkkänä viriämisenä ja voimakkaana kokemisena. Herkällä on luonnostaan lyhyt matka alakulosta ekstaasiin, mutta kaikki herkät eivät ole muilla tavoin ns. tunneihmisiä. Kaikki eivät ole edes taitavia tunnistamaan tai nimeämään omia tunteitaan, mutta saattavat tuntea ne voimakkaina kehollisina tuntemuksina ja psykofyysisenä reagointina. Vaikeimmat tunteet voivat joskus olla niin vahvoja, että ne tuntuvat fyysisinä kipuina. Vaikeitten tunteitten lisäksi esimerkiksi innostuminen tai jännitys voivat tuntua koko kehossa.

Jotkut huomaavat herkkyytensä nimenomaan siten, että se tulee ”kohtauksittain”. Vaikka herkkä ihminen tuntisi itsensä enimmäkseen aivan tavalliseksi ja ympäristönsä itselleen sopivaksi, hän saattaa havaita joissakin tilanteissa, että on paljon herkempi kuin muut.

Herkät ihmiset ovat muita herkempiä sekä kritiikille että positiiviselle palautteelle. Opettajan tai valmentajan ensimmäiset sanat voivat todella ratkaista sen, viihtyykö ja menestyykö herkkä tietyn oppiaineen tunnilla tai uudessa harrastuksessaan vai alkaako hän inhota sitä ja alisuoriutua. Usein herkät ihmiset eivät tarvitsisi lainkaan varsinaista kritiikkiä, koska heille on ominaista lukea pieniä vihjeitä ja arvioida itse omaa toimintaansa. Herkät ihmiset voivat reagoida myös loukkaantumalla syvästi. Silti heidän reagointitapojaan ei voida kuvata pelkästään tai erityisesti loukkaantumiseksi.

Herkkä ihminen voi kokea sisäistä haavoittumista siitä, että muut ovat niin kovia ja kylmiä eivätkä ymmärrä häntä omana itsenään. Sylvi-Sanni Manninen kuvaa tätä siten, että herkällä voi olla sisällään paljon huonommuuden tunteita ja ”itkunsekaisia möykkyjä” ja kokemuksena tunne, että kaikki – aivan kaikki – ovat loukanneet.

Voimakasta tunnetta tai loukatuksi tulemisen kokemusta voi olla mahdotonta ilmaista sanoilla. Usein herkkä ihminen käsittelee tunteitaan ensin pitkään hiljaa sisimmässään ja vasta sitten puhumalla tapahtumista ja tunteistaan. Osalle on silloinkin helpompaa purkaa tunteitaan puhumisen sijasta jonkin taiteellisen tekemisen avulla. Todella voimakas tunnejärkytys voi vaatia monta päivää omien tunteiden ja sisäisen maailman kanssa olemista, jona aikana psyyke saa työstää asioita omalla tavallaan ja paljolti tiedostamattomasti.


Yksi herkkien ihmisten vaikeasti ymmärrettävistä ominaisuuksista on se, että monille on vierasta puolustaa itseään toisten kiusatessa. Toinen hämmennystä herättävä piirre voi olla se, että herkät ihmiset ovat usein sekä hyvin empaattisia että herkkiä syyllistymään. Herkkä ihminen saattaa muistaa toisiin kohdistuneet loukkaukset jopa paremmin kuin loukatuksi tulleet tai kokea syyllisyyttä toistenkin puolesta.
 
Monille herkille ihmisille on luontaista reagoida sisäänpäin ja käsitellä esimerkiksi loukatuksi tulemisen kokemukset hiljaa sisällään. Osalla reaktiot suuntautuvat ulospäin, mutta silloinkin herkän ihmisen kokemusmaailmasta ja reagoinnista jää aina jotain näkymättömiin. Jotkut herkät lapset esimerkiksi saavat herkästi raivokohtauksia tai muuttuvat itkuisiksi. Syynä voi olla jokin ”pieni” asia, koska sensitiiviset lapset kokevat hyvin voimakkaasti fyysisen epämukavuuden, esimerkiksi aistien ylikuormittumisen, kivun tai lämpötilan vaihtelut.

Varsinkin vihastuneena tai kuormittuneena ja ärsytettynä kuka tahansa herkkä ihminen voi reagoida äkkipikaisesti ulospäinkin. Tällainen reagointi näyttää yleensä ulkopuolisten mielestä terveeltä ja tilanteeseen nähden ymmärrettävältä. Herkän ihmisen oma kokemus on monesti se, että hän on reagoidessaan menettänyt yhteyden sisimpäänsä ja toiminut tavalla, jota häpeää jälkeenpäin.

Jotkut herkät ihmiset ovat niin herkkiä itkemään, että antavat kyynelten valua muiden nähden tai opettelevat siirtämään kyyneleet yksinolon hetkiin. Kyyneleet eivät ole välttämättä viesti mistään vaikeasta tunteesta, vaan joillekin ne ovat luonteva olemisen tapa ja keino purkaa omia tunteita. Kaikille itkuherkkyys ei kuitenkaan ole tyypillistä.

 
Kaikista herkkien ihmisten reagointitavoista on huomattava, että herkille ihmisille on normaalia ja sinällään tervettä moni sellainen käytös tai reagointi, joka olisi muitten kohdalla huolestuttavaa.

Herkkä voi opetella tunnistamaan omia reagointitapojaan, säätelemään tunteitaan ja ohjaamaan itseään vaikeissa tilanteissa, mutta omaa psykofyysistä rakennettaan ei voi muuttaa ei-herkäksi. Omien reaktioiden hyväksymisessä voi auttaa tietoisuus siitä, että monet herkät ihmiset reagoivat aivan samalla tavalla ja yhtä voimakkaasti. Apua voi saada sen ymmärtämisestä, että toiset eivät läheskään aina huomaa voimakkaitakaan reaktioita. Konkreettisena apuna voi olla erilaisia rauhoittavia menetelmiä. Yksinkertaisimmillaan se voi olla esimerkiksi hengitykseen keskittymistä, jonkin ihanan asian ajattelemista tai vaikka rukousta.

Herkkien ihmisten ominaislaadun ja omien reagointitapojen ymmärtäminen voi auttaa myös tulkitsemaan uudelleen omaa elämää. Herkän ihmisen ongelmat voivat alkaa hyvin pienestä tapahtumasta, johon hän reagoi itselleen ominaisella tavalla.

Herkän ihmisen ymmärtämisessä on usein parasta ymmärtämistä se, että ei ala ainakaan ääneen ihmetellä. Sen sijaan tilan antaminen tai rauhoittava läsnäolo sekä hyvä palaute voi saada ihmeitä aikaan.


Teksti Janna Satri