Esitän ajatuksen, että kehitys, jota kutsutaan evoluutioksi, toimii ihmisissä niin, että olemme erilaisia, meillä on erilaiset arvot ja erilainen todellisuus. Kehitys johtaa lopulta esteettis-henkiseen tasoon, syvähenkiseen elämään. Se merkitsee myös siirtymistä karkeasta hienosäikeiseen ja konkreettisesta henkiseen.    

 

Me ihmiset olemme osa elämän suurta tapahtumaa ja siihen sidottuja. Olemme suuren kokonaisuuden osia ja siihen sidottuja, mutta se merkitsee vain turvallisia tienviittoja henkisen kehityksen tiellä, ei sulkevia esteitä. Elämällä on suunta. Meihin on sisäänrakennettuna kehityslinjoja, joista emme pääse irti tuhoamatta itseämme. Olemme ennaltaohjelmoituja.    

     

Todellisuuden elämys on riippuvainen henkisestä kehityksestä. Tutkimuksissani on kerta toisensa jälkeen käynyt ilmi, että kullakin kehitystasolla on oma maailmankuvansa, oma taiteensa ja omat arvonsa. Todellisuus ei siis ole vakio, vaan prosessi ajassa, sisäinen kokemus, fenomenologinen termi. Ihmisen todellisuuskuvan kehityksessä on nähtävissä ikään kuin sekundäärinen luomistapahtuma. Tyhjyydestä nousee eteemme aina uusia ja uusia piirteitä sitä mukaa kun henkisesti kehitymme. Tälle ns. todeksi tulemiselle on tunnusomaista, että mitä varhaisempi ulottuvuus on kysymyksessä, sitä useammat ihmiset kokevat siihen kuuluvat asiat todellisiksi. He myös kokevat tähän ulottuvuuteen kuuluvat asiat samalla tavalla. Esimerkiksi fyysisellä tasolla on ihmisten kesken täysin yksimielistä tunnistettavissa, onko jokin esine pyöreä vai neliskulmainen. Myöhemmin avautuviin ulottuvuuksiin siirryttäessä ihmisten havainnoissa alkaa ilmetä erilaisuutta. Todellisuus on prosessi ajassa. Lisäksi eletty todellisuus siirtyy tajunnassamme tasolta toiselle sitä mukaa kuin kehitymme.    

 

 Koettaessamme ymmärtää ihmistä, elämään itseensä sisältyvä jäsentymispaine on keskeinen tekijä. Se on meissä, ja se vaikuttaa kaikkeen toimintaamme, Jäsentymispaine ohjaa ihmistä kohti henkistymistä. Jäsentymispainetta voidaan kutsua myös ihmisen sisäiseksi luomisvoimaksi. Mottonani henkisen kehityksen tiellä on Rainer Maria Rilken lausahdus: EI OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ SUKELTAA MUOTOUTUVIIN SYVYKSIISI, MISSÄ ELÄMÄ RAUHALLISESTI PALJASTAA ITSEÄÄN.    

 

      Sylvi-Sanni Manninen