Ihmiset ovat erilaisia herkkyyden asteeltaan. Herkistäkin ihmisistä jotkut kokevat olevansa jopa yliherkkiä, jotkut vain melko herkkiä. Osa muistakin ihmisistä tunnistaa itsensä jossain määrin herkiksi, mutta enemmistö väestöstä ei ole sensitiivisiä eli herkkiä ympäristönsä ärsykkeille.

Lukuisilta eläinlajeilta on löydetty samankaltainen 15-20 prosentin herkkä vähemmistö kuin ihmisiltäkin. Toimintastrategiana herkkyys on sitä, että yksilö varmistaa tilanteen turvallisuuden ennen toimintaan ryhtymistä. Hienovaraisia havaintoja tekevänä ja ympäristöstään tietoisempana vaarojen aavistelijana herkkä yksilö saattaa tehdä vääriäkin hälytyksiä, mutta myös pelastaa oman ja toistenkin hengen havainnoillaan. Toisaalta toimintaan keskittyvät, vähemmän herkät yksilöt ovat niitä, jotka eivät hätkähdä ihan vähästä. Sylvi-Sanni Mannisen mukaan ”lämminhenkiset muotoihmiset” muistuttavat monin tavoin herkkää ”väri-ihmistä”, mutta eivät ole yhtä herkkiä reagoimaan. Ns. muotoihmisten voi olla esimerkiksi helpompi pitää omia ja toistenkin puolia ja toimia sellaisissa tilanteissa, joissa moni herkkä ihminen kokee hämmentymistä

Erilaisia herkkyyden lajeja

Herkät ihmiset ovat keskenään erilaisia siinä, miten heidän herkkyytensä ilmenee. Osa on täysin synnynnäisiä eroja, mutta myös kasvuympäristö ja elämänkokemukset vaikuttavat siihen, millaisena herkän ihmisen persoonallisuus näyttäytyy. Varsinkin herkät lapset voivat olla herkkyytensä suhteen todella erilaisia.

Herkkyys voidaan jakaa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen herkkyyteen. Moni herkkä ihminen tunnistaa olevansa kaikin tavoin herkkä, mutta voi silti tunnistaa erityisesti jonkin herkkyyden lajeista omakseen. Fyysistä herkkyyttä on kaikki hermoston herkkyyteen liittyvä, mutta jotkut ovat erityisen herkkiä esimerkiksi aisteiltaan. Varsinkin lapsena herkkä ihminen voi olla myös äärimmäisen tarkka esimerkiksi kaikesta vaatteiden mukavuuteen ja ruokailuun liittyvästä.

Psyykkistä herkkyyttä kuvaa teksti ”ei sovi herkille ihmisille”. Psyykkisesti herkkä ottaa pienetkin asiat raskaasti ja saattaa olla hyvin herkkä itkemään. Vaikka kaikki herkät ihmiset tavallaan kierrättävät kaikki havaintonsa oman sisimpänsä kautta, psyykkisesti herkkä ihminen tekee sitä aivan erityisesti. Psyykkiseen herkkyyteen voi liittyä myös poikkeuksellista luovuutta ja sellaista persoonallisuuden herkkyyttä, joka tekee ihmisestä todellisen taiteilijasielun.

Sosiaalisesti herkkä ihminen tunnistaa valtavasti asioita ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Hän tietää yhdellä vilkaisulla, millainen päivä toisella on tai miten toisten olon saa tehtyä mukavaksi. Sosiaalisesti herkkä lukee tilanteita pintaa syvemmältä ja voi tunnistaa jopa toisten tunteet tai sen, keneen voi luottaa ja keneen ei. Jotkut herkät ovat jo lapsina ilmiömäisiä lukemaan sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä asioita, jotkut puolestaan tuntuvat saavan parhaiten yhteyden eläimiin tai kasveihin ja ymmärtämään niitä paljon paremmin kuin ihmisiä. Herkkä ihminen voi myös tuntea sosiaaliset tilanteet epämukaviksi, koska tunnistaa niistä niin paljon sanomatta jätettyjä asioita.

Muita persoonallisuuden ominaisuuksia

Sylvi-Sanni Manninen tutki herkkyyden lisäksi tunne-elämän syvyyttä. Jotkut ihmiset – olivatpa he herkkiä tai eivät – kaipaavat elämäänsä syvällisiä tunnekokemuksia, joita he saavat esimerkiksi klassisesta musiikista. Toiset puolestaan ovat tietyllä tavalla pinnallisempia ja yleensä viihtyvät syvällisimpiä ihmisiä paremmin ihmisten seurassa. Näistä eroista huolimatta jokainen herkkä ihminen tarvitsee sekä ajoittaista yksinoloa että läheisiä ihmissuhteita.

Toinen herkkiin ihmisiin keskittynyt tutkija, amerikkalainen Elaine N. Aron, on tutkinut ominaisuutta, jota voitaisiin kutsua elämyshakuisuudeksi (englanniksi sensation seeking tai novelty seeking). Aronin mukaan se on herkkyyden ohella toinen täysin synnynnäinen piirre ja riippumaton herkkyydestä. Elämyshakuiset ihmiset kaipaavat jatkuvasti uusia tilanteita ja uusia ympäristöjä. Jos he ovat lisäksi herkkiä, he toisaalta kuormittuvat helposti liiallisista ärsykkeistä, mutta myös pitkästyvät helposti ilman uusia virikkeitä. Ei-elämyshakuiset herkät puolestaan viihtyvät samoissa rutiineissa ja tutuissa ympäristöissä.

Näiden ominaisuuksien lisäksi yksilön temperamentissa yhdistyy monia muita piirteitä. Myös sukupuoli vaikuttaa herkkyyden ilmenemiseen jossain määrin, koska tytöiltä suorastaan odotetaan herkkyyden ja tunteiden ilmaisemista, pojilta yleensä muita ominaisuuksia. Silti synnynnäisesti herkkiä miehiä on yhtä paljon kuin herkkiä naisiakin.

Synnynnäisinä piirteinä sensitiivisyyttä ja epäsensitiivisyyttä tai mitään muitakaan temperamentin ominaisuuksia on vaarallista arvottaa hyviksi tai huonoiksi. Niistä on joissakin tilanteissa hyötyä ja toisissa haittaa ja ne tekevät ihmisistä omanlaisiaan yksilöitä. Parhaimmillaan niiden tunnistaminen ja ymmärtäminen auttaa arvostamaan erilaisuutta itsessä ja toisissa.