Joissakin tilanteissa herkän ihmisen on hyvä kertoa, että on herkkä. Asiaa voi lähestyä siltä kannalta, milloin herkkyydestä puhuminen auttaa tulemaan ymmärretyksi.

Omaa herkkyyttä kannattaa selittää mainitsemalla ne ominaisuudet, joiden vuoksi herkkyydestä puhuminen tuntuu tärkeältä. Se voi olla esimerkiksi sensitiivisyyttä melulle tai jollekin muille aistiärsykkeille. Se voi myös olla tarvetta olla välillä yksin ja saada omaa rauhaa. Uusissa tilanteissa tai esiintymiseen liittyen voi olla omalta kannalta helpointa kertoa, että alun jännitys kestää vain hetken tai että hiljaa oleminen ei tarkoita sitä, ettei olisi kiinnostunut toisista.

Vanhempi voi opetella selittämään tällaisia asioita lapsensa puolesta, ja samalla opettaa myös lasta kertomaan herkkyydestä myönteisellä tavalla. Jos lasta tai aikuistakin pidetään ”liian” herkkänä, ”liian” ujona tai ”liian” erilaisena, asiaa voi selittää sitäkin kautta, että monet muutkin ovat tällaisia ja se liittyy synnynnäiseen temperamenttiin. Samaan tapaan voi selittää monia muitakin temperamenttipiirteitä. Kaikki piirteet ovat sinänsä neutraaleja ja ne kannattaa selittää arvottamatta niitä hyviksi ja huonoiksi tai varsinkaan hyviksi ja pahoiksi.

Vaikka temperamentti selittää paljon, temperamenttipiirteillä ei voi eikä pitäisi selittää esimerkiksi huonoa käytöstä. Herkkyys tai muu temperamentti voi auttaa ymmärtämään omaa käytöstä ja reagointitapoja, mutta jokainen on silti itse vastuussa siitä, miten toimii.

Monissa tilanteissa on helpointa kertoa kahden kesken, että kokee toisen käytöksen itselleen vaikeaksi. Harva haluaa varta vasten loukata tai kiusata. Usein vähemmän herkkien vain on vaikea ymmärtää, että joku voi mennä aivan palasiksi esimerkiksi kovasta kritiikistä.

Kaikesta selittämisestä huolimatta herkkyys tulkitaan usein jonkin stereotypian kautta. Kun on maininnut herkät ihmiset tai oman herkkyytensä, saattaa keskustelussa jatkossa vilahdella kyllästymiseen asti esimerkiksi intuitiivisuuden, tunneherkkyyden tai taiteellisuuden korostaminen. Herkkyys nähdään helposti myös jonkinlaisena avuttoman uhrin osana, jota sitten lähes huomaamatta säälitellään. Herkkyys voi myös herättää kateutta tai kysymyksen, luulevatko jotkut olevansa parempia kuin toiset. Tosin pelkkä herkän ihmisen olemuskin voi joskus herättää tällaisen reaktion, joten asiasta puhuminen voi jopa auttaa.

Tärkeintä on itse tunnistaa oma herkkyytensä, omat reagointitapansa ja itselleen sopivat ympäristöt sekä vahvistaa itseään sisältäpäin. Herkkä ihminen voi tietoisestikin rakentaa itselleen sellaista persoonaa tai roolia, jonka avulla pärjää yhteiskunnassa ja jonka suojissa saa silti olla herkkä. Silloin pärjää paremmin myös niissä tilanteissa, joissa haluaisi kenties itkeä koko maailmalle, että on herkkä ja haluaa sen mukaista kohtelua.

Herkästä ihmisestä voi löytyä myös sellaisia puolia, joita ei saa ainakaan kokonaan selitettyä herkkyyden avulla. Sellaisia voivat olla esimerkiksi karismaattisuus, sisäinen vahvuus tai se, että hiljaisesta ja lähes tylsän tuntuisesta ihmisestä löytyy jossakin tilanteessa hulvattomasti pulppuilevaa huumorintajua.


Teksti Janna Satri