lauantai, 18. elokuu 2012
Mitä herkkyys ei ole?
Herkkyyteen ja herkkiin ihmisiin liittyy usein sellaisia tulkintoja, jotka vaikeuttavat herkän ihmisen sisäisen olemuksen ymmärtämistä:
- Herkkyys temperamentin sensitiivisyytenä ei ole sama asia kuin tunteellisuus tai sentimentaalisuus. Herkkyydestä puhutaan usein tunteina ja saatetaan todeta, että kaikkihan ovat herkkiä. Kaikilla ihmisillä on tunteet, mutta vain pieni osa, 15-20 prosenttia ihmisistä, on temperamentiltaan sensitiivisiä ja hermojärjestelmältään erityisen herkkiä. Herkillä ihmisillä on voimakkaat tunteet, mutta ne eivät aina näy ulospäin eivätkä läheskään kaikki herkät ihmiset koe itseään ns. tunneihmisiksi.
- Herkkyys ei ole aina käytöksen sensitiivisyyttä. Herkkien ihmisten ymmärtämistä voi vaikeuttaa, jos herkkyyden oletetaan näkyvän aina käytöksen sensitiivisyytenä ja ystävällisyytenä ja empaattisuutena toisia kohtaan. Herkillä ihmisillä on yleensä luontaisia kykyjä ystävällisyyteen ja toisten huomioon ottamiseen, mutta ylikuormittuneena herkän ihmisen käytös saattaa olla kaikkea muuta kuin ystävällistä ja toiset huomioon ottavaa. Turhakin huolehtiminen ja huolestuminen on usein osa sensitiivisyyttä. Herkkä ihminen myös helposti jättää vähälle sosiaalisten taitojensa kehittämisen tai aliarvioi kykyjään, vaikka herkillä ihmisillä on valmiudet hyviin vuorovaikutustaitoihin.
- Herkkyys ei ole ujoutta eikä sosiaalista sisäänpäin kääntyneisyyttä, mutta monet herkät ihmiset ovat introvertteja ja/tai ujoja. Tutkimusten mukaan herkistä ihmisistä noin 30 prosenttia on sosiaalisesti ulospäin suuntautuneita. Kaikille herkille ihmisille, varsinkin lapsille, on tyypillistä katsoa uusia tilanteita ensin sivusta. Herkkiin ihmisiin vaikuttaa muita enemmän se, millainen ilmapiiri on, ihmisten määrä, paikkojen ja tilanteiden tuttuus ja aiemmat hyvät tai huonot kokemukset.
- Herkkyys ei ole impulsiivisuutta, vaan pikemminkin impulsiivisuuden vastakohta. Herkkiä ihmisiä tutkinut Elaine N. Aron kuvaa herkkää ihmistyyppiä toimintastrategialtaan reflektoijiksi eli pohdiskelijoiksi: Herkän ihmisen pitää tietää, mitä on tekemässä. Herkkä laatii mielessään strategian ja jos se ei toimi, hän parantelee epäonnistumisen aiheuttamat haavat ja laatii uuden strategian ennen uutta yritystä. (Herkällä ihmisellä tällainen toiminta on osittain tiedostamatonta tai puolitietoista.) Sylvi-Sanni Mannisen mukaan herkillä ihmisillä on sisäinen tarve säilyttää yhteys sisimpäänsä ja kuunnella itseään. Hänen kuvasi samaa impulsiivisuuden puutetta myös toteamalla, että herkän ihmisen luontaisesta olemuksesta puuttuu kokonaan aggressiivisuus. Nämä ovat vaikeasti kuvailtavia ominaisuuksia, koska herkkäkin ihminen voi käyttäytyä harkitsemattomasti, reaktiivisesti tai aggressiivisesti ja toisaalta aggressiivisuus väkivaltaisuutena tai muuna huonona käytöksenä ei sinänsä kuulu mihinkään temperamenttiin. Herkän ihmisen ”omimmassa olemuksessa” on kuitenkin poikkeuksellista tyyneyttä.
- Herkkyys ei ole kaikkien ongelmien alkulähde tai selittäjä. Herkkiin ihmisiin saatetaan liittää käsitys, että heidän ominaislaatuunsa kuuluisi sellaisiakin piirteitä, ominaisuuksia tai ongelmia, jotka ovat siitä riippumattomia. Ihminen voi esimerkiksi kärsiä heikosta itsetunnosta tai jännittämisestä, olipa hän herkkä tai ei. Herkkyys antaa omanlaisensa sävyn kaikille ominaisuuksille ja ongelmille, mutta oikein mitään niistä ei voida yleisellä tasolla liittää pelkästään herkkyyteen. Herkkyys voi tehdä ongelmista erityisen vaikeita, mutta tarjota niihin myös ratkaisuja. Herkkä ihminen voi saada helpotusta esimerkiksi paniikkioireisiin tunnistamalla oman ominaislaatunsa ja sen, että hänen tunteensa ja reagointitapansa ovat luonnostaankin voimakkaita ja että ympäristö vaikuttaa häneen voimakkaasti.
- Herkkyys ei ole mielenterveyden häiriö eikä neurologinen ongelma. Herkkyys on synnynnäinen ja sellaisenaan normaali ja terve ominaisuus, joka on noin 15-20 prosentilla väestöstä. Noin puolet mielenterveyspotilaista on herkkiä ihmisiä, koska he ovat muita herkempiä ympäristölleen. Aronin tutkimusten mukaan herkkien mielenterveysongelmat liittyvät usein jollain tavalla lapsuuteen. Sen ei tarvitse olla kamala lapsuus, herkkää lasta ja hänen herkkyyttään ja erilaisuuttaan vain ei ole osattu kohdata ja tukea. Masennus ja ahdistuneisuus ovat tavallisimpia herkkien ihmisten mielenterveyden ongelmia. Osalle herkistä ihmisistä ne ovat täysin vieraita, mutta jokaisella herkällä ihmisellä on ainakin joskus poikkeuksellisen syviä alakulon ja toisaalta ylitsepursuavan ilonkin hetkiä.
- Herkkyys ei ole heikkoutta tai väistämätön elämän sivustakatsojan tai uhrin osa, vaan pohjimmiltaan se on vahvuutta. Se on siunaus ja kirous samassa paketissa. Herkkien ihmisten on vaikea elää kaikilta osin sellaista elämää, kuin yleisesti odotetaan. Heidän psykofyysinen rakenteensa vaatii poikkeuksellisen paljon ”tyhjää aikaa” ja rauhallisia ympäristöjä. Psykofyysiseen rakenteeseen liittyy usein kykyjä, joita herkkä yksilö voi kehittää ja käyttää yhteiskunnankin hyväksi. Herkältä yksilöltä voi löytyä erityiskykyjä esimerkiksi tarkkuutta, virheiden välttämistä tai riskien arviointia vaativiin tehtäviin, luoviin ratkaisuihin monilla eri aloilla tai ihmistuntemuksena ja hienovaraisuutena hoitotyöhön ja asiakaspalveluun. Kun herkkä ihminen tunnistaa oman ominaislaatunsa, hän voi löytää pienilläkin muutoksilla lisää jaksamista ja mielekkyyttä elämäänsä ja tunnistaa itsestään sellaisiakin taitoja, joita ei ole osannut etsiä eikä arvostaa.
Teksti: Janna Satri
tiistai, 31. heinäkuu 2012
Herkkien ihmisten haasteita
Herkkiä ihmisiä tutkineen Elaine N. Aronin mukaan herkillä ihmisillä on kaksi perushaastetta: rajojen asettaminen ja yksinolon ja osallistumisen tasapainottaminen. Molemmat ovat pitkäaikaisia haasteita, koska niihin sopivat ratkaisut muuttuvat tilanteen mukaan.
Rajat liittyvät kaikkeen vuorovaikutukseen. Yksinkertaisimmin sanottuna ne ovat sitä, että osaa tarvittaessa sanoa EI muille ja KYLLÄ itselleen ja omille tarpeilleen. Herkkien ihmisten tapauksessa rajoihin liittyy monia erityispiirteitä. Ne ovat käsitettävissä vaikkapa siitä Sylvi-Sanni Mannisen kuvaamasta näkökulmasta, että herkillä ihmisillä on luonnostaan vain ohut raja itsensä ja ympäristönsä välissä. Herkkä saattaa imeä ympäristöstään vaikutelmia, mielialoja ja tunteita, ja joutua opettelemaan, mikä on lähtöisin omasta sisimmästä ja mikä ulkopuolelta. Tällainen "rajattomuus" tekee herkistä ihmisistä usein erityisen pidettyjä, joistakin myös rakastettuja esiintyjiä ja loistavia tulkitsijoita, mutta voi olla ihmiselle itselleen vaikeaa. Monet herkät ihmiset esimerkiksi lukevat toisia ja heidän tunteitaan ja mielenliikkeitään omalta kannaltaan väsyttävän tarkasti.
Herkkä ihminen voi joutua asettamaan rajoja esimerkiksi omalle empaattisuudelleen ja huolehtimiselleen. Samoin voi olla tarpeen asettaa rajoja omalle tunnollisuudelle. Tämä ei tarkoita sitä, että olisi toivottavaa siirtyä toiseen ääripäähän ja yrittää olla välittämättä mistään. Sen sijaan voi ottaa oppia siitä, että eivät täällä useimmat muutkaan kanna harteillaan koko maailman huolia eivätkä tee kaikkia asioita niin hyvin kuin osaisivat. Tai eivät ainakaan niin hyvin, kuin mitä pienetkin yksityiskohdat huomaava ihminen osaisi.
Elaine N. Aron korostaa herkkien ihmisten alttiutta kuormittua herkästi. Herkkä ihminen ottaa askelia eteenpäin ja taaksepäin sen mukaan, miten kuormittavia tilanteet ovat. Läheisissä suhteissa, varsinkin rakkaudessa, herkät ihmiset kokevat helposti menevänsä liian nopeasti liian pitkälle tai yksinkertaisesti kuormittuvansa liikaa tunteiden intensiivisyydestä. Sen jälkeen seuraa perääntyminen, sitten kenties paniikki siitä, tuliko peräännyttyä liikaa ja sitten taas uusia askelia eteenpäin ja taaksepäin.
Myös yksinolo ja yhdessäolo liittyvät osittain rajoihin ja oman kuormittumisen tunnistamiseen. Herkkä ihminen tarvitsee ajoittaista yksinoloa, mutta saattaa vetäytyä ja suojella itseään liikaakin. Jotkut puolestaan ovat aina menossa ja osallistumassa, antamatta itselleen riittävää lepoa ja palautumista. Nämä liittyvät myös yksilöllisiin eroihin ja elämäntilanteisiin.
Aikuisen ihmisen elämässä mukaan lähteminen on omalla vastuulla, vaikka moni herkkä ihminen saattaisi ajoittain tarvita jonkun, joka vetää mukaansa ihmisten ilmoille. Jos sosiaaliset tilanteet tai jokin muu asia tuntuvat vaikeilta, kannattaa opetella tunnustelemaan, milloin on pakko saada omaa rauhaa ja milloin vain tuntuisi mukavimmalta pysytellä vanhassa ja tutussa. Oman mukavuusalueen laajentaminen antaa parhaimmillaan uutta itseluottamusta, vaikka se ensimmäisellä kerralla vaatisi melkoista epämukavuuden ja kuormittumisen sietämistä.
Sylvi-Sanni Manninen mainitsi kolme herkän ihmisen haastetta tai kasvunpaikkaa. Niitä ovat itsesäälin voittaminen, sisäinen irrottautuminen muista ihmisistä ja kuinka sulattaa toisten ihmisten raakuus. Oikeastaan ne ovat ihmisenä kasvamista ja elämänviisauden oppimista, ja sellaisina pitkiä prosesseja.
Vaikka monet kokemukset ja ongelmat ovat yleisiä, herkkä ihminen päätyy helposti hellimään sitä mielikuvaa, että ei kukaan muu koe tällä tavoin eikä kohtaa tällaisia vaikeuksia, minä poloinen vain yksin… Elämään herkkänä ihmisenä voi todella sisältyä vaikeuksia, joihin ei ole helppo löytää ymmärrystä. Ihminen voi myös löytää sisältään todella syvää surua, joka tulee jostakin menneisyyden olosuhteista ja vapautuu vain siten, että kohtaa omia tunteita. Silti itsesäälin mutakuopissa ei kannata rypeä loputtomiin, vaan tehdä välillä jotain konkreettista sen eteen, että saavuttaisi salaisimmatkin unelmansa.
Sylvi-Sanni kirjoittaa itsesäälin voittamisesta: ”Yksilön on opittava luottamaan siihen, että niin kauan kuin hän pysyy uskollisena itselleen, elämä ei häntä hylkää. Vaikeudet vain kasvattavat häntä. Niukkuuden aika, jolloin häneltä näytetään otettavan kaikki pois, vain pakottaa häntä lähtemään tielle, mihin hänellä ei olisi rohkeutta helpompien mahdollisuuksien ollessa tarjolla (esim. vaihtamaan ammattia). Jos ihminen pysyy uskollisena itselleen, kaikki elämässä näyttää vaikuttavan hänen parhaakseen. Hän voi joutua viskatuksi kaivoon, kuten Raamatun Joosef, mutta lopulta hän saavuttaa faaraon hovin, missä alkaa jakaa muille leipää.”
Sisäinen irrottautuminen on sen oppimista, että ihmiset ovat erilaisia eikä kaikilla ole samanlaista herkkyyttä. Itseään ei voi muuttaa toisten kaltaiseksi eikä toisia itsensä kaltaiseksi. Tähän liittyy myös siitä irrottautuminen, että asiat ”pitäisi” kokea jollakin tietyllä tavalla. Herkkä ihminen voi kyllä hyötyä siitä, että ottaa oppia vähemmän herkkien tavoista suhtautua asioihin ja tehdä asioita. Sen sijaan voi olla hyvin lukitsevaa, jos varta vasten neuvotaan vääntämään oma ajattelu ja kokemistavat sellaiseen muotoon, joka ei tunnu itselle luontaiselta.
Toisten raakuuden sulattamisesta ja ylipäänsä kaikessa vuorovaikutuksesta Sylvi-Sanni Mannisen elämänohje oli nähdä kaikki ihmiset hyvinä ja suhtautua heihin sellaisina, kuin he voisivat parhaimmillaan olla. Joissakin tilanteissa herkkä ihminen voi pystyä yllättävän helposti luomaan rauhaa ja selvittämään vaikeitakin konflikteja tyynnyttävällä olemuksellaan ja sovittelevalla ja myötäelävällä luonteella.
Yksittäisiin tilanteisiin rajojen asettaminen lienee tässäkin käytännöllisin suhtautumistapa, varsinkin jos toisten ikävä suhtautuminen kohdistuu suoraan herkkään ihmiseen itseensä. Vaikka ihmiset näkisi pohjimmiltaan hyvinä ja ymmärtäisi heidän toimintatapojaan, itseään saa suojella. Moni herkkä ihminen saa turhia psyykkisiä kolhuja nimenomaan siksi, että uskoo kaikkien ihmisten tahtovan toisilleen vain hyvää. Moni myös oppii karvaasti, että sisintään ei kannata levittää jokaisen nähtäväksi.
Kaikki haasteet, ongelmat ja vaikeudet ovat yksilöllisiä. Joidenkin keskeisimpänä haasteena on vapautua sisäisesti ja suitsia vakavuuttaan ja tunnollisuuttaan, joillakin pikemminkin opetella vastuullisuutta ja sitoutumista. Eri elämänalueilla voi myös olla erityyppisiä haasteita.
Kaikkiin haasteisiin tai ongelmiin kannattaa suhtautua kärsivällisyydellä. Itselleen saa olla armollinen, vaikka herkille ihmisille on tyypillistä kriittisyys erityisesti itseään kohtaan. Elämään herkkänä ihmisenä liittyy myös se, että joissakin tilanteissa saattaa tietää, miten olisi parasta toimia, mutta ei kuitenkaan pysty tai osaa toimia tietämällään tavalla.
Teksti Janna Satri
tiistai, 12. kesäkuu 2012
Herkkien ihmisten reagointitavoista
Herkän ihmisen kokemis- ja reagointitavoille on ominaista voimakkuus, kokonaisvaltaisuus ja emotionaalisuus. Herkän ihmisen reagointitapoja on usein vaikea ymmärtää tai edes havaita, koska niin paljon niistä tai niiden syistä jää näkymättömiin.
Herkille ihmisille on ominaista emotionaalisuus tunteiden herkkänä viriämisenä ja voimakkaana kokemisena. Herkällä on luonnostaan lyhyt matka alakulosta ekstaasiin, mutta kaikki herkät eivät ole muilla tavoin ns. tunneihmisiä. Kaikki eivät ole edes taitavia tunnistamaan tai nimeämään omia tunteitaan, mutta saattavat tuntea ne voimakkaina kehollisina tuntemuksina ja psykofyysisenä reagointina. Vaikeimmat tunteet voivat joskus olla niin vahvoja, että ne tuntuvat fyysisinä kipuina. Vaikeitten tunteitten lisäksi esimerkiksi innostuminen tai jännitys voivat tuntua koko kehossa.
Jotkut huomaavat herkkyytensä nimenomaan siten, että se tulee ”kohtauksittain”. Vaikka herkkä ihminen tuntisi itsensä enimmäkseen aivan tavalliseksi ja ympäristönsä itselleen sopivaksi, hän saattaa havaita joissakin tilanteissa, että on paljon herkempi kuin muut.
Herkät ihmiset ovat muita herkempiä sekä kritiikille että positiiviselle palautteelle. Opettajan tai valmentajan ensimmäiset sanat voivat todella ratkaista sen, viihtyykö ja menestyykö herkkä tietyn oppiaineen tunnilla tai uudessa harrastuksessaan vai alkaako hän inhota sitä ja alisuoriutua. Usein herkät ihmiset eivät tarvitsisi lainkaan varsinaista kritiikkiä, koska heille on ominaista lukea pieniä vihjeitä ja arvioida itse omaa toimintaansa. Herkät ihmiset voivat reagoida myös loukkaantumalla syvästi. Silti heidän reagointitapojaan ei voida kuvata pelkästään tai erityisesti loukkaantumiseksi.
Herkkä ihminen voi kokea sisäistä haavoittumista siitä, että muut ovat niin kovia ja kylmiä eivätkä ymmärrä häntä omana itsenään. Sylvi-Sanni Manninen kuvaa tätä siten, että herkällä voi olla sisällään paljon huonommuuden tunteita ja ”itkunsekaisia möykkyjä” ja kokemuksena tunne, että kaikki – aivan kaikki – ovat loukanneet.
Voimakasta tunnetta tai loukatuksi tulemisen kokemusta voi olla mahdotonta ilmaista sanoilla. Usein herkkä ihminen käsittelee tunteitaan ensin pitkään hiljaa sisimmässään ja vasta sitten puhumalla tapahtumista ja tunteistaan. Osalle on silloinkin helpompaa purkaa tunteitaan puhumisen sijasta jonkin taiteellisen tekemisen avulla. Todella voimakas tunnejärkytys voi vaatia monta päivää omien tunteiden ja sisäisen maailman kanssa olemista, jona aikana psyyke saa työstää asioita omalla tavallaan ja paljolti tiedostamattomasti.
Yksi herkkien ihmisten vaikeasti ymmärrettävistä ominaisuuksista on se, että monille on vierasta puolustaa itseään toisten kiusatessa. Toinen hämmennystä herättävä piirre voi olla se, että herkät ihmiset ovat usein sekä hyvin empaattisia että herkkiä syyllistymään. Herkkä ihminen saattaa muistaa toisiin kohdistuneet loukkaukset jopa paremmin kuin loukatuksi tulleet tai kokea syyllisyyttä toistenkin puolesta.
Monille herkille ihmisille on luontaista reagoida sisäänpäin ja käsitellä esimerkiksi loukatuksi tulemisen kokemukset hiljaa sisällään. Osalla reaktiot suuntautuvat ulospäin, mutta silloinkin herkän ihmisen kokemusmaailmasta ja reagoinnista jää aina jotain näkymättömiin. Jotkut herkät lapset esimerkiksi saavat herkästi raivokohtauksia tai muuttuvat itkuisiksi. Syynä voi olla jokin ”pieni” asia, koska sensitiiviset lapset kokevat hyvin voimakkaasti fyysisen epämukavuuden, esimerkiksi aistien ylikuormittumisen, kivun tai lämpötilan vaihtelut.
Varsinkin vihastuneena tai kuormittuneena ja ärsytettynä kuka tahansa herkkä ihminen voi reagoida äkkipikaisesti ulospäinkin. Tällainen reagointi näyttää yleensä ulkopuolisten mielestä terveeltä ja tilanteeseen nähden ymmärrettävältä. Herkän ihmisen oma kokemus on monesti se, että hän on reagoidessaan menettänyt yhteyden sisimpäänsä ja toiminut tavalla, jota häpeää jälkeenpäin.
Jotkut herkät ihmiset ovat niin herkkiä itkemään, että antavat kyynelten valua muiden nähden tai opettelevat siirtämään kyyneleet yksinolon hetkiin. Kyyneleet eivät ole välttämättä viesti mistään vaikeasta tunteesta, vaan joillekin ne ovat luonteva olemisen tapa ja keino purkaa omia tunteita. Kaikille itkuherkkyys ei kuitenkaan ole tyypillistä.
Kaikista herkkien ihmisten reagointitavoista on huomattava, että herkille ihmisille on normaalia ja sinällään tervettä moni sellainen käytös tai reagointi, joka olisi muitten kohdalla huolestuttavaa.
Herkkä voi opetella tunnistamaan omia reagointitapojaan, säätelemään tunteitaan ja ohjaamaan itseään vaikeissa tilanteissa, mutta omaa psykofyysistä rakennettaan ei voi muuttaa ei-herkäksi. Omien reaktioiden hyväksymisessä voi auttaa tietoisuus siitä, että monet herkät ihmiset reagoivat aivan samalla tavalla ja yhtä voimakkaasti. Apua voi saada sen ymmärtämisestä, että toiset eivät läheskään aina huomaa voimakkaitakaan reaktioita. Konkreettisena apuna voi olla erilaisia rauhoittavia menetelmiä. Yksinkertaisimmillaan se voi olla esimerkiksi hengitykseen keskittymistä, jonkin ihanan asian ajattelemista tai vaikka rukousta.
Herkkien ihmisten ominaislaadun ja omien reagointitapojen ymmärtäminen voi auttaa myös tulkitsemaan uudelleen omaa elämää. Herkän ihmisen ongelmat voivat alkaa hyvin pienestä tapahtumasta, johon hän reagoi itselleen ominaisella tavalla.
Herkän ihmisen ymmärtämisessä on usein parasta ymmärtämistä se, että ei ala ainakaan ääneen ihmetellä. Sen sijaan tilan antaminen tai rauhoittava läsnäolo sekä hyvä palaute voi saada ihmeitä aikaan.
Teksti Janna Satri
keskiviikko, 23. toukokuu 2012
Miten puhua omasta herkkyydestä?
Joissakin tilanteissa herkän ihmisen on hyvä kertoa, että on herkkä. Asiaa voi lähestyä siltä kannalta, milloin herkkyydestä puhuminen auttaa tulemaan ymmärretyksi.
Omaa herkkyyttä kannattaa selittää mainitsemalla ne ominaisuudet, joiden vuoksi herkkyydestä puhuminen tuntuu tärkeältä. Se voi olla esimerkiksi sensitiivisyyttä melulle tai jollekin muille aistiärsykkeille. Se voi myös olla tarvetta olla välillä yksin ja saada omaa rauhaa. Uusissa tilanteissa tai esiintymiseen liittyen voi olla omalta kannalta helpointa kertoa, että alun jännitys kestää vain hetken tai että hiljaa oleminen ei tarkoita sitä, ettei olisi kiinnostunut toisista.
Vanhempi voi opetella selittämään tällaisia asioita lapsensa puolesta, ja samalla opettaa myös lasta kertomaan herkkyydestä myönteisellä tavalla. Jos lasta tai aikuistakin pidetään ”liian” herkkänä, ”liian” ujona tai ”liian” erilaisena, asiaa voi selittää sitäkin kautta, että monet muutkin ovat tällaisia ja se liittyy synnynnäiseen temperamenttiin. Samaan tapaan voi selittää monia muitakin temperamenttipiirteitä. Kaikki piirteet ovat sinänsä neutraaleja ja ne kannattaa selittää arvottamatta niitä hyviksi ja huonoiksi tai varsinkaan hyviksi ja pahoiksi.
Vaikka temperamentti selittää paljon, temperamenttipiirteillä ei voi eikä pitäisi selittää esimerkiksi huonoa käytöstä. Herkkyys tai muu temperamentti voi auttaa ymmärtämään omaa käytöstä ja reagointitapoja, mutta jokainen on silti itse vastuussa siitä, miten toimii.
Monissa tilanteissa on helpointa kertoa kahden kesken, että kokee toisen käytöksen itselleen vaikeaksi. Harva haluaa varta vasten loukata tai kiusata. Usein vähemmän herkkien vain on vaikea ymmärtää, että joku voi mennä aivan palasiksi esimerkiksi kovasta kritiikistä.
Kaikesta selittämisestä huolimatta herkkyys tulkitaan usein jonkin stereotypian kautta. Kun on maininnut herkät ihmiset tai oman herkkyytensä, saattaa keskustelussa jatkossa vilahdella kyllästymiseen asti esimerkiksi intuitiivisuuden, tunneherkkyyden tai taiteellisuuden korostaminen. Herkkyys nähdään helposti myös jonkinlaisena avuttoman uhrin osana, jota sitten lähes huomaamatta säälitellään. Herkkyys voi myös herättää kateutta tai kysymyksen, luulevatko jotkut olevansa parempia kuin toiset. Tosin pelkkä herkän ihmisen olemuskin voi joskus herättää tällaisen reaktion, joten asiasta puhuminen voi jopa auttaa.
Tärkeintä on itse tunnistaa oma herkkyytensä, omat reagointitapansa ja itselleen sopivat ympäristöt sekä vahvistaa itseään sisältäpäin. Herkkä ihminen voi tietoisestikin rakentaa itselleen sellaista persoonaa tai roolia, jonka avulla pärjää yhteiskunnassa ja jonka suojissa saa silti olla herkkä. Silloin pärjää paremmin myös niissä tilanteissa, joissa haluaisi kenties itkeä koko maailmalle, että on herkkä ja haluaa sen mukaista kohtelua.
Herkästä ihmisestä voi löytyä myös sellaisia puolia, joita ei saa ainakaan kokonaan selitettyä herkkyyden avulla. Sellaisia voivat olla esimerkiksi karismaattisuus, sisäinen vahvuus tai se, että hiljaisesta ja lähes tylsän tuntuisesta ihmisestä löytyy jossakin tilanteessa hulvattomasti pulppuilevaa huumorintajua.
Teksti Janna Satri
maanantai, 30. huhtikuu 2012
Herkkyysvaikutelmia
Herkistä ihmisistä syntyy monenlaisia, toisinaan hyvinkin ristiriitaisia vaikutelmia. Samassakin ihmisessä voi olla monta puolta, mutta aina tulkinnat eivät ole yhteneviä ihmisen sisäisen kokemuksen kanssa:
Herkkä, hauras, suojaton, haavoittuva. Herkän ihmisen sisäisessä ja ulkoisessa olemuksessa voi olla kaikkea tätä, mutta usein myös yllättävää sisäistä vahvuutta. Jotkut herkät ihmiset vaikuttavat kaikin puolin niin vahvoilta, että monen on vaikea uskoa heitä herkiksi.
Ujo, estynyt, arka, pelokas, varautunut. Nämä kaikki ovat eri asioita. Herkän ihmisen ”pysähdy ja katso”-reaktio tulkitaan usein suoraan ujoudeksi tai arasteluksi, vaikka lapsi katsoisi tilannetta sivusta valtavan kiinnostuneena. Jos ujous ja estyneisyys nähdään vain ensireaktiona uusien ihmisten seurassa tai uusissa tilanteissa, useimmat herkät ihmiset ovat ujoja tai estyneitä. Seuraavalla kerralla tilanne on tuttu, joten sinne voi kävellä suoraan, jos ihmiset ja ympäristö tuntuivat mukavilta ja turvallisilta. Arkuus ja pelokkuus sen sijaan syntyvät huonojen kokemusten myötä. Silloin tuttukin tilanne pitää varmistaa joka kerta uudelleen. Herkissä ihmisissä on usein myös varautuneisuutta sen suhteen, kuinka lähelle he haluavat kenenkin tulevan. Tätä kutsutaan fyysiseksi herkkyydeksi. Tällainen ihminen ei esimerkiksi halua kenen tahansa halailevan itseään, vaikka voi olla lähimpien ihmisten seurassa hyvinkin avoin.
Pessimistinen, kriittinen, ylivarovainen, neuroottinen, asioiden jarruttelija. Herkkiä ihmisiä tutkineen Elaine N. Aronin mukaan yksi herkkien ihmisten tehtävistä on panna kapuloita rattaisiin silloin, kun otetaan järjettömiä riskejä. Reflektiivisyys eli asioiden suunnittelu etukäteen ja analysoiminen jälkikäteen on herkille ihmisille tyypillinen toimintastrategia, jota he käyttävät usein lähes huomaamattaan. Jotkut herkät ihmiset on kuitenkin hyvinkin spontaaneja ja nopeita päätöksissään, vaikka he saattavat varmistaa mielessään kaiken mahdollisen.
Subjektiivinen, lapsenomainen. Herkille ihmisille on ominaista kierrättää havaintonsa sisimpänsä kautta ja verrata sitä aiempiin kokemuksiinsa. Herkän ihmisen kokemistavoissa on omakohtaisuutta, mutta päätelmissään he ovat usein hyvinkin objektiivisia ja omaavat laajan näkemyksen asioihin. Lapsenomainen tai lapsenkaltainen vaikutelma voi tulla kokemistapojen lisäksi siitä, että monesti herkät ihmiset ovat ulkoiselta olemukseltaan ikäistään nuoremman tai iättömän oloisia.
Kuvittelija, aavistelija. Hienovaraisten havaintojen tekeminen ja niiden tarkka jäsentäminen on herkkiä ihmisiä yhdistävä ominaisuus, vaikkakin eri yksilöiden havainnot suuntautuvat erilaisiin asioihin. Tällaisen havainnoinnin perusta on hermojärjestelmän herkkyydessä, ja se on osittain tiedostamatonta tai puolitietoista. Herkkä ihminen saatetaan täysin mitätöidä syyttämällä kuvittelusta, jos hän kertoo jonkin havaintonsa ääneen. Omiin havaintoihin ja aavistuksiin on syytä suhtautua kriittisesti, mutta avoimesti.
Kova, kylmä, piikikäs, pelottava. Herkkäkin ihminen voi olla kovis. Kova ”suojakuori” on yksi tapa suojata herkkää sisintään. Se voi olla hyvinkin tiedostamatonta esimerkiksi voimakkaina ilmeinä ja eleinä ja kärjekkäinä sanavalintoina. Herkkä ihminen saatetaan myös kokea niin erilaiseksi kuin muut, että häntä pidetään sen vuoksi outona ja vähän pelottavana.
”Minätön”, näkymätön, identiteettiään etsivä, toisten peilaaja, ei oikein mitään mieltä mistään. Herkät ihmiset kasvavat usein hitaasti sisältäpäin, mutta jatkavat sisäistä kasvamista ja kehittymistä koko ikänsä. Elämänkaari voi olla hyvinkin yllätyksellinen, ja moni löytää ne omimmat juttunsa vasta pitkällä aikuisuudessa.
Kapinallinen, sopeutumaton, häirikkö. Herkän ihmisen sisäisesti kokemana tässä on usein kyse siitä, että ympäristön asettamat vaatimukset ovat stressaavan suuressa ristiriidassa sen kanssa, mitä ihminen haluaa tai mihin hän kokee juuri sillä hetkellä pystyvänsä. Herkät ihmiset ovat alttiita kuormittumaan herkästi. Kuormittuneena herkkä tarvitsee mahdollisuuden yksinoloon ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen, ilman ulkoapäin tulevia paineita. Jotkut herkät ihmiset voidaan kokea häiriköiksi myös poikkeavien mielipiteiden vuoksi, mutta monelle tällainen näkyminen ja asioiden kyseenalaistaminen on vierasta.
Luova, runollinen, taiteellinen, intuitiivinen, mielikuvituksekas, tunteellinen, unelmoiva. Joillakin herkillä ihmisillä nämä ominaisuudet korostuvat, joillekin ne ovat viimeinen asia, joka omasta herkkyydestä tulisi mieleen. Kaikki herkät ihmiset eivät ole luovia eivätkä taiteellisia, mutta luovimmat ihmiset ovat alasta riippumatta herkkiä. Tämä on se herkän ihmisen ja monin muidenkin salainen aarrekammio, josta voi löytää lisää sisältöä elämäänsä esimerkiksi kuuntelemalla tunteitaan ja tuntemuksiaan, tutustumalla uniinsa, etsimällä jonkin luovan tai taiteellisen harrastuksen.
Teksti Janna Satri
