Herkkyyteen ja herkkiin ihmisiin liittyy usein sellaisia tulkintoja, jotka vaikeuttavat herkän ihmisen sisäisen olemuksen ymmärtämistä:

- Herkkyys temperamentin sensitiivisyytenä ei ole sama asia kuin tunteellisuus tai sentimentaalisuus. Herkkyydestä puhutaan usein tunteina ja saatetaan todeta, että kaikkihan ovat herkkiä. Kaikilla ihmisillä on tunteet, mutta vain pieni osa, 15-20 prosenttia ihmisistä, on temperamentiltaan sensitiivisiä ja hermojärjestelmältään erityisen herkkiä. Herkillä ihmisillä on voimakkaat tunteet, mutta ne eivät aina näy ulospäin eivätkä läheskään kaikki herkät ihmiset koe itseään ns. tunneihmisiksi.

- Herkkyys ei ole aina käytöksen sensitiivisyyttä. Herkkien ihmisten ymmärtämistä voi vaikeuttaa, jos herkkyyden oletetaan näkyvän aina käytöksen sensitiivisyytenä ja ystävällisyytenä ja empaattisuutena toisia kohtaan. Herkillä ihmisillä on yleensä luontaisia kykyjä ystävällisyyteen ja toisten huomioon ottamiseen, mutta ylikuormittuneena herkän ihmisen käytös saattaa olla kaikkea muuta kuin ystävällistä ja toiset huomioon ottavaa. Turhakin huolehtiminen ja huolestuminen on usein osa sensitiivisyyttä. Herkkä ihminen myös helposti jättää vähälle sosiaalisten taitojensa kehittämisen tai aliarvioi kykyjään, vaikka herkillä ihmisillä on valmiudet hyviin vuorovaikutustaitoihin.
 
- Herkkyys ei ole ujoutta eikä sosiaalista sisäänpäin kääntyneisyyttä, mutta monet herkät ihmiset ovat introvertteja ja/tai ujoja. Tutkimusten mukaan herkistä ihmisistä noin 30 prosenttia on sosiaalisesti ulospäin suuntautuneita. Kaikille herkille ihmisille, varsinkin lapsille, on tyypillistä katsoa uusia tilanteita ensin sivusta. Herkkiin ihmisiin vaikuttaa muita enemmän se, millainen ilmapiiri on, ihmisten määrä, paikkojen ja tilanteiden tuttuus ja aiemmat hyvät tai huonot kokemukset.

- Herkkyys ei ole impulsiivisuutta, vaan  pikemminkin impulsiivisuuden vastakohta. Herkkiä ihmisiä tutkinut Elaine N. Aron kuvaa herkkää ihmistyyppiä toimintastrategialtaan reflektoijiksi eli pohdiskelijoiksi: Herkän ihmisen pitää tietää, mitä on tekemässä. Herkkä laatii mielessään strategian ja jos se ei toimi, hän parantelee epäonnistumisen aiheuttamat haavat ja laatii uuden strategian ennen uutta yritystä. (Herkällä ihmisellä tällainen toiminta on osittain tiedostamatonta tai puolitietoista.) Sylvi-Sanni Mannisen mukaan herkillä ihmisillä on sisäinen tarve säilyttää yhteys sisimpäänsä ja kuunnella itseään. Hänen kuvasi samaa impulsiivisuuden puutetta myös toteamalla, että herkän ihmisen luontaisesta olemuksesta puuttuu kokonaan aggressiivisuus. Nämä ovat vaikeasti kuvailtavia ominaisuuksia, koska herkkäkin ihminen voi käyttäytyä harkitsemattomasti, reaktiivisesti tai aggressiivisesti ja toisaalta aggressiivisuus väkivaltaisuutena tai muuna huonona käytöksenä ei sinänsä kuulu mihinkään temperamenttiin. Herkän ihmisen ”omimmassa olemuksessa” on kuitenkin poikkeuksellista tyyneyttä.

- Herkkyys ei ole kaikkien ongelmien alkulähde tai selittäjä. Herkkiin ihmisiin saatetaan liittää käsitys, että heidän ominaislaatuunsa kuuluisi sellaisiakin piirteitä, ominaisuuksia tai ongelmia, jotka ovat siitä riippumattomia. Ihminen voi esimerkiksi kärsiä heikosta itsetunnosta tai jännittämisestä, olipa hän herkkä tai ei. Herkkyys antaa omanlaisensa sävyn kaikille ominaisuuksille ja ongelmille, mutta oikein mitään niistä ei voida yleisellä tasolla liittää pelkästään herkkyyteen. Herkkyys voi tehdä ongelmista erityisen vaikeita, mutta tarjota niihin myös ratkaisuja. Herkkä ihminen voi saada helpotusta esimerkiksi paniikkioireisiin tunnistamalla oman ominaislaatunsa ja sen, että hänen tunteensa ja reagointitapansa ovat luonnostaankin voimakkaita ja että ympäristö vaikuttaa häneen voimakkaasti.

- Herkkyys ei ole mielenterveyden häiriö eikä neurologinen ongelma. Herkkyys on synnynnäinen ja sellaisenaan normaali ja terve ominaisuus, joka on noin 15-20 prosentilla väestöstä. Noin puolet mielenterveyspotilaista on herkkiä ihmisiä, koska he ovat muita herkempiä ympäristölleen. Aronin tutkimusten mukaan herkkien mielenterveysongelmat liittyvät usein jollain tavalla lapsuuteen. Sen ei tarvitse olla kamala lapsuus, herkkää lasta ja hänen herkkyyttään ja erilaisuuttaan vain ei ole osattu kohdata ja tukea. Masennus ja ahdistuneisuus ovat tavallisimpia herkkien ihmisten mielenterveyden ongelmia. Osalle herkistä ihmisistä ne ovat täysin vieraita, mutta jokaisella herkällä ihmisellä on ainakin joskus poikkeuksellisen syviä alakulon ja toisaalta ylitsepursuavan ilonkin hetkiä.

- Herkkyys ei ole heikkoutta tai väistämätön elämän sivustakatsojan tai uhrin osa, vaan pohjimmiltaan se on vahvuutta. Se on siunaus ja kirous samassa paketissa. Herkkien ihmisten on vaikea elää kaikilta osin sellaista elämää, kuin yleisesti odotetaan. Heidän psykofyysinen rakenteensa vaatii poikkeuksellisen paljon ”tyhjää aikaa” ja rauhallisia ympäristöjä. Psykofyysiseen rakenteeseen liittyy usein kykyjä, joita herkkä yksilö voi kehittää ja käyttää yhteiskunnankin hyväksi. Herkältä yksilöltä voi löytyä erityiskykyjä esimerkiksi tarkkuutta, virheiden välttämistä tai riskien arviointia vaativiin tehtäviin, luoviin ratkaisuihin monilla eri aloilla tai ihmistuntemuksena ja hienovaraisuutena hoitotyöhön ja asiakaspalveluun. Kun herkkä ihminen tunnistaa oman ominaislaatunsa, hän voi löytää pienilläkin muutoksilla lisää jaksamista ja mielekkyyttä elämäänsä ja tunnistaa itsestään sellaisiakin taitoja, joita ei ole osannut etsiä eikä arvostaa.

 
 

Teksti: Janna Satri